Viimeinen viikko

Viimeinen työviikko meni ohi niin, että hujahti. Alku viikkona oli aika hiljaista klinikalla ja sen myötä ei myöskään minulla ollut hirveästi tekemistä. Tietenkin perus siivousta ja lattian pesua on aina mahdollista tehdä vaikka ei muuta tekemistä olisikaan. Välillä vaan tuntui, että lattiaan kuluu reikä kun niitä tuli lakaistua niin monta kertaa. Kenneleissä on kuitenkin aina vähintään yksi koira ja kissa, mutta niiden siivoamisessa ei kestä kuin korkeintaan tunti. 

Välillä kävin hakemassa sairaalassa oleville koirille/kissoille kanaa

Klinikka ulkoa päin

Leikkauksia viikolla oli muutama, mutta nekin oli niitä samoja mistä olen tänne jo kirjoittanutkin eli ihan perus leikkauksia niin kuin kastrointi ja kasvainten poisto. Hammashoitoja mahtui taas viikkoon muutama ja nekin oli ihan perus tapauksia lukuun ottamatta yhtä kissaa jolta poistettiin kaikki hampaat bakteeri tartunnan takia. Siinä kestikin sitten melkein kolme tuntia. 

Poistettavat hampaat olivat terveitä ja hyvässä kunnossa, joka vaikeutti niiden poistoa. Ne olivat niin kovaa kiinni, että niiden pois veto oli erittäin hankalaa. Tämän lisäksi kone ei tunnistanut kissan pulssia ja jouduin laskemaan koko kolmen tunnin ajan kissan pulssia käsin. Operaation loputtua kissa ei meinannut herätä ollenkaan ja kissan lämpö tippui hälyttävän alas. 

Samaan aikaan kuin tämä tapahtui niin sisälle tuotiin koira joka oli kalman kalpea ja koiran mahakin oli täynnä nestettä. Tästä kehkeytyi taas oikein kunnon hätä kaikille kun lattialla oli koira joka tekee kuolemaa ja pöydällä kissa, joka taistelee myös hengestään. 

Eläinlääkäreitä oli paikalla vaan kaksi ja eläintenhoitajistakin oli pulaa. Minä vaihdoin paikkaa yhden eläintenhoitajan kanssa ja hän ryhtyi lämmittämään kissaa hiustenkuivaajalla kun minä taas siirryin lattialle auttamaan koiran verikokeiden otossa. Verikokeiden jälkeen annettiin koiralle plasmaa ja nesteitä. Samaan aikaan otettiin ultraäänikuvaa vatsasta ja eläinlääkäri yritti löytää syytä koiran huonoon tilaan. Syytä ei kuitenkaan ultraäänitutkimuksen avulla löydetty ja seuraavaksi laitettiin sitten koiralle katedraali ja katsottiin josko kyseessä olisikin ollut ihan vain virtsaputken tukkeuma. Tämäkään ei valitettavasti ollut syynä koiran huonoon tilaan. Tämän jälkeen jäinkin sitten lattialle pitämään kiinni koirasta tunniksi kun odotimme, että plasma on kokonaan saatu annettua koiralle suonen kautta. 

Eläinten hoitaja lämmittämässä kissaa hiustenkuivaajalla

Eläinlääkärit pyörittelivät keskenään eri vaihtoehtoja mikä koiralla olisi voinut olla, mutta tulivat siihen tulokseen, että kokeilevat josko ultraäänitutkimuksiin erikoistunut

eläinlääkäri tulisi katsomaan tarkemmin koiraa ja ehkä hän sitten löytäisi syyn koiran huonoon tilaan. 

Päivän päätyttyä koira oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, että se ei olisi selvinnyt siihen asti kun tämä eläinlääkäri olisi päässyt paikalle ja koira lopetettiin omistajien pyynnöstä. Seuraavana päivänä kuin tulin töihin niin kissa oli onneksi kunnossa ja lämpö oli saatu palautettua normaaliksi sen jälkeen kun lähdin töistä edellisenä päivänä.

Muuten viikko sujui mukavasti lukuunottamatta sitä asiaa, että se tosiaan oli viimeinen viikkoni klinikalla. Vasta perjantai aamuna ajatus siitä, että en enää ensi viikolla tulekaan töihin upposi oikein kunnolla. Aamusta asti kaikki sanoivat vuorotellen, että mitäköhän me sitten tehdään kun lähdet ja et ole enää meitä täällä auttamassa.

Aamulla kenneleiden siivousten jälkeen minua odotti yllätys kun kävelin takaisin tietokoneiden luo ja heti kun astuin paikalle minulta kysyttiin mitä haluan kahvilasta. En tästä ajatellut tästä vielä mitään monesti klinikalle tulee joku pitämään presentaatioita milloin mistäkin aiheesta ja silloin he myös tuovat syötävää ja juotavaa. Jatkoin töitä normaalisti ja odotin, että saan kaakaon jonka pyysin. Eläintenhoitajan palattua kahvilasta hänellä oli hirveä kasa kaikkea mukana. Pussissa oli erilaisia täytettyjä croisantteja, muffinseja ja kaikkia muita pieniä herkkuja. Ihmeissään mietin, että kuka tänne on oikein tulossa kun näin paljon kaikkea on ostanut meille, mutta hetken päästä sainkin kuulla, että ne olivatkin  minun läksiäisiäni varten ostettu sinne. Siinä sitten syötiin herkkuja ja juotiin kaakaota koko aamupäivä samalla kun tehtiin töitä. 

En kyllä voi edes sanoin kuvailla kuinka ihania ihmisiä klinikalla on töissä. Kova ikävä tulee kaikkia joiden kanssa olen saanut työskennellä. Paljon olen oppinut ja toivottavasti he oppivat myös jotain minulta (jos ei muuta niin ainakin pari lausetta suomea :D). Paljon olen saanut myös taskuuni tietoa mikä hyödyttää elämääni omien koirieni kanssa ja niiden hoitamista. Voin vaan toivoa, että asiat hoituvat seuraavan vuoden aikana niin kuin olen niiden suunnitellut hoituvan ja ehkä sitten palaan vielä työskentelemään näiden ihmisten kanssa. 

Aina olen unelmoinut, että joskus minä vielä työskentelen eläinklinikalla ja olen vain voinut toivoa, että siellä on myös sellaisia ihmisiä töissä joiden rinnalla on ihana työskennellä. Nyt tämäkin toteutui ja voin vaan kiittää kaikkia klinikalta ja myös koulusta, kun he mahdollistivat tämän kokemuksen. Kaikille vaihtoa miettiville opiskelijoille haluan sanoa, että kokemus on kyllä kaiken sen vaivan näön arvoista mikä sen järjestämiseen menee. Tällaista kokemusta ei kyllä kannata jättää kokematta jos siihen vain on mahdollisuus. Ulkomailla työskennellessä oppii paljon hyödyllisiä asioita. Kielitaito kehittyy ja pääsee myös näkemään miten muissa maissa toimitaan. Kaikista eniten kuitenkin oppii uusia asioita itsestään.

Kiitos vielä kerran koululle kun teitte tämän kaiken mahdolliseksi.(:

Tätä kaikkea on tultu puuhailtua töissä

Aikaa on kulunut sitten viime postauksesta, mutta paljon on tapahtunut niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Perustyöt sujuu jo silmät sidottuina ja se nopeuttaa ja helpottaa omaa työtaakkaa huomattavasti. Samalla kuin siivoaa kenneleitä pystyy auttamaan vaikka eläinlääkäreitä, jos heidän aamu on kiireinen. Tämä kaikki on sen ansiota, että olen oppinut ajoittamaan toimintaani ja kehittämään tietynlaisen rytmin joka antaa sijaa mitä yllättävimmille keskeytyksille. Tämä onkin työharjoittelun loppuvaiheessa tullut todella tarpeeseen, sillä välillä apuani tarvitsee kolme ihmistä samaan aikaan ja joka puolelta vaan kuuluu Brittny are you free? tai Brittny can you help with something real quick? Tätä olen kuitenkin odottanut alusta asti, koska se kertoo minulle, että kaikki klinikalla luottavat minuun ja taitoihini niin paljon, että uskaltavat pyytää apuani vaikka paikalla olisi muita 

eläintenhoitajia vapaana.

Australianpaimenkoira johon ihastuin(:

Toinen Australianpaimenkoira johon ihastuin :D

Hän ihmetteli, minkä takia joutui häkkiin eikä
enää saanutkaan leikkiä kanssani pihalla.(:

Söpöin Rottweiler ikinä.

Yhden klinikan eläinlääkärin koira nimeltä Remy, jonka kanssa
saan aina leikkiä pihalla.(:

Klinikan kissat Abby ja Enya.

Enya rakastaa pahvilaatikoita.

Klinikan toisen eläinlääkärin koira nimeltä Loui, joka nukahti syliini
yhtenä iltapäivänä.(:

Minun "toimisto" (:

Tässä tehdään kaikki hammashoidot ja muut toimenpiteet pois sulkien leikkaukset.

Labra

Pestyt instrumentit.

Eniten minua pyydetään avustamaan verikokeiden otossa, niin kissojen kuin koirien. Välillä vastaan tulee erittäin helppoja tapauksia ja toisinaan taas erittäin haastavia tapauksia, mutta kaikista ollaan selvitty kunnialla vielä tähän asti. Yksi eläinlääkäreistä sanoi viime viikolla, että aina kun kosken eläimiin se on kuin he olisivat saanet jonkun rauhoitus piikin, sillä minulla on kuulemma niin rauhoittava kosketus ja olemus, että eläimet pysyvät rauhallisina ja paikoillaan koko toimenpiteen ajan. Näitä kuulee aina välillä ja joka kerta ne saa minut punastumaan ja erittäin hyvälle tuulelle. Yhtenä päivänä autoin pääeläinlääkäriä kissan valmistelussa hammashoitoa varten. Pidin siis kissasta kiinni kun eläinlääkäri otti kissalta verikokeet ja antoi nukutusainetta. Kun kissa oli nukahtanut aloin automaattisesti tekemään kaikkea mitä olin muiden eläintenhoitajien nähnyt tekevän. Otin kissan päästä kiinni ja asettelin sen asentoon jossa minun oli helppo pitää hänen pää pystyssä kun eläinlääkäri laittoi kissan henkitorveen putken, jonka avulla eläimet hengittää leikkauksissa ja hammashoidoissa. Kun putki oli asetettu kytkin sen anestesiakoneeseen ja kytkin anestesian monitorointi laitteet päälle. Tämän jälkeen käännyin katsomaan eläinlääkäriä, koska luulin, että hän oli jo aloittanut hampaiden tutkimisen, mutta sen sijaan hän seisoi paikoillaan tekemättä mitään ja katsoi minua hölmistyneellä ilmeellä. Hetken päästä hän katsoi minua silmiin ja sanoi, että hän on todella ylpeä minusta ja, että olen todella ahkera ja juuri sellainen ihminen joita hän arvostaa todella paljon tässä maailmassa. Hetken päästä paikalle saapui toinen eläinlääkäri ja hän kertoi myös hänelle kuinka ylpeä hän on siitä miten paljon olen kehittynyt klinikalla olo aikanani. Koska olen erittäin tunteellinen ihminen niin meinasi minulla tulla jo pienet ilon kyyneleet tämän kuultuani, mutta onneksi sain kuitenkin koottua itseni ja jatkoin työntekoa heti sen jälkeen kun olin kiittänyt häntä näistä kauniista sanoista. 

Kissan hammashoito menossa.

Kuva koiran hammas kartasta, johon on merkattu poistetut hampaat.

Itse hammashoitoja en ole vielä saanut tehdä kokonaan itse, mutta olen kyllä saanut kiillottaa hampaat hammashoidon päätteeksi. Laitteiden valmiiksi laittaminen hammashoitoja varten on tullut lähiaikoina erittäin tutuksi. Se on yksi lempi asioistani klinikalla, koska siinä on niin monta asiaa mitä pitää tehdä ja sen asettelussa ei tarvitse olla niin tarkka kuin leikkaussalin valmistelussa.

Viime viikolla sain myös valvoa ensimmäistä kertaa koiran anestesiaa hammashoidon aikana. Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin oltiin toivottu. Koiran pulssi laski ensimmäisen kymmenen minuutin aikana 40:neen ja tässä kohtaa tulikin hieman kiire kun eläinlääkäri joutui äkkiä valmistamaan ruiskun jossa, on ainetta joka kohottaa sydämen sykettä ja sitten pikaisesti myös antamaan sen koiralle. Tämä auttoi noin 15 minuutin ajan, kunne olimme taas samassa tilanteessa. Onneksi paikalle tuli yksi eläintenhoitaja ja samalla kun hän alkoi laskemaan koiran sydämen sykettä eläinlääkäri antoi taas lisää ainetta kohottamaan koiran sydämen sykettä ja minä valvoin, että koira hengittää. Tämän jälkeen toimenpide hoidettiin loppuun niin nopeasti kuin vaan oli mahdollista. Koira heräsi normaalisti ja sillä on nyt kaikki hyvin. Välillä jotkut reagoivat anestesiaan tällä tavalla ja välillä taas kaikki sujuu ilman ongelmia.

Rokotuksia olen taas saanut antaa oikein urakalla ja tällä kertaa olen myös saanut valmistaa rokotukset ihan itse. Välillä saatan kävellä ohi kun eläinlääkärit ovat tekemässä jotain toimenpidettä ja he ohimennen kysyvät jos voisin valmistaa heille ruiskun jossa on tietyn verran sitä ainetta, jota he juuri silloin tarvitsevat ja useasti saankin sen myös sitten valmistettuani antaa eläimelle ihon alle. 

Leikkauksia olen taas nähnyt paljon, mutta pari viikkoa sitten sain tehdä jotain mitä en ole ikinä ennen klinikalla saanut tehdä. Sain avustaa eläinlääkäriä leikkauksessa ja täytyy kyllä sanoa, että se on yksi hienoimmista hetkistä koko elämäni aikana. Leikkaus tehtiin pienelle koiralle joka oli syönyt herkku luusta palasen, joka oli sitten juuttunut sen vatsalaukkuun. Tätä palasta lähdettiin sitten poistamaan vatsalaukusta. Yksi eläintenhoitajista avusti minua itseni valmistelussa leikkaukseen ja neuvoi myös miten laitetaan steriilit hanskat käteen ja mihin saan koskea sen jälkeen kun olen ne käteeni saanut. Kun kaikki oli valmista ja myös minäkin olin hanskat saanut käteeni ja hatun ja suun suojan päälleni aloitimme leikkauksen. Työni oli pitää vatsalaukusta kiinni kun eläinlääkäri poisto luun palasen sieltä. Kun palanen oltiin saatu pois vatsalaukusta, niin pidin siitä kiinni sen aikaa kun vatsalaukku huuhdeltiin ja tämän jälkeen ommeltiin takaisin kiinni.

Pidin vatsalaukkua ylhäällä, kun eläinlääkäri etsi luun palasta.

Luun palanen löytyi.

Sulkeminen menossa.

Välillä klinikalla vastaan tulee myös ikäviäkin tapauksia ja tällainen tapahtui viime kuussa, kun klinikalle soitettiin, että he ovat autossa matkalla klinikalle ja heillä on kyydissä koira joka ei pysty kävelemään ja jonka maha on todella turvonnut. Heti kun eläintenhoitaja lopetti puhelun ja kertoi eläinlääkärille, että tällainen tapaus on nyt matkalla klinikalle kaikki paikalla olevat työntekijät sanoivat samaan aikaan vitsillä että se on kuitenkin GDV eli vatsalaukunkiertymä, ja niinhän se olikin. Kun koira saapui paikalle ketään ei enää naurattanut ja koira haettiin juosten paareilla parkkipaikalta ja sillä välin sisällä eläinlääkäri jakoi kiireellisesti ohjeita eläintenhoitajille ja valmisteli myös tavaroita, joita hän tulisi mahdollisesti tarvitsemaan tähän tapaukseen. Kun koira saatiin vihdoin sisälle ja pöydän päälle niin ensimmäisenä eläinlääkäri pisti neulan sen mahaan, jotta kaikki ilma pääsisi sen  kautta ulos mahasta. Tämän jälkeen hän tarkisti eläimen kunnon ja ikävä kyllä eläin oli niin huonossa kunnossa, että hän antoi omistajille kaksi vaihtoehtoa joista heillä oli noin minuutti aikaa päättää kumpaan he päätyisivät. Ensimmäinen vaihtoehto oli mennä heti leikkaukseen, mutta koska koira oli jo 14 vuotias ei hän voinut taata koiran selviytymistä leikkauksesta. Tämän kuultuaan omistajat päätyivät toiseen vaihtoehtoon, joka oli eutanasia. Vaikka olen nähnyt klinikalla olo aikanani paljon lopetuksia tämä kyseinen tapaus oli minulle vaikea nähdä ja kokea. Siinä on vain jotain niin surullista kun joudut katsomaan koiran omistajia istumassa koiran vieressä itkemässä ja puhumassa koiralle kuinka heillä tulee häntä niin ikävä ja kuinka paljon he rakastavat häntä. Ensimmäistä kertaa eutanasian näkeminen sai minutkin itkemään ja jouduin hetkeksi poistumaan vessaan kokoamaan itseni. Loppupäivän tunnelma klinikalla olikin aika alakuloinen ja sinä päivänä ei ihan hirveästi enää naurattanut. 

Sitten taas vähän iloisempiin asioihin.(: 

Näin ensimmäistä kertaa viime viikolla pupun kastroinnin ja sainkin pitää naamaria johon pupun pää laitettiin leikkauksen ajaksi, josta hän hengitti anestesia-aineita. Leikkaus sujui hyvin ja pupu heräsi leikkauksesta hyvin ja ilman mitään ongelmia.

Kuva kasvaimesta, joka on leikattu pois pieneltä koiralta. 

Ultraäänitutkimus käynnissä.

Koiran valmistelu kastraatioon.

Pääeläinlääkäri on kehittänyt minulle joka viikkoisen pop quiz kokeen johon hän antaa aina kysymykset edellisenä viikkona ja sitten kysyy ne minulta seuraavana viikkona aina kun on siihen aikaa. Aluksi en tykännyt yhtään tästä ja menin aivan lukkoon kun hän kysyi minulta vastauksia kysymyksiin, mutta nyt olen oppinut rakastamaan meidän pop quiz hetkiä. Opin rakastamaan niitä kuin ajattelin, että voin pitää pop quiz hetkiä pakollisina testeinä niin kuin koulussa tai sitten voin ottaa niistä opikseni ja samalla myös näyttää pääeläinlääkärille, että oikeasti osaan asiani ja tehdä hänet sitä myöten minusta ylpeäksi. Viime kertaisena pop quiz aiheena oli nimetä kaikki instrumentit, joita käytetään leikkauksissa. Opiskelin niiden nimiä hiki hatussa ja kun tuli se hetki nimetä ne, niin nimesin kaikki instrumentit ongelmitta ja samalla sain pääeläinlääkäriltä niin kuin muiltakin huoneessa olijoista sellaisen reaktion kuin halusinkin. Kaikki sanoivat, että olivat hieman yllättyneitä kun osasin nimetä kaikki instrumentit ja siihen minä niitä opiskellessani pyrin.

Näitä opiskeltiin ja paljon. 

Välillä piti hakea apua netistä. 

Yleinen tunnelma klinikalla on aivan mahtava ja minut onkin otettu hyvin huomioon klinikalla ja olen  heille kuin yksi työntekijöistä enkä vain harjoittelija. Viime kuussa minut kutsuttiin mukaan henkilökunnan illalliselle. Illallinen pidettiin thaimaalaisessa ravintolassa nimeltä Thairiffic. Ilta meni hyvin ja venyi aika pitkään kun menimme vielä syömään jälkiruoaksi erilaisia kakkuja viereiseen kakku kahvilaan. Koko ilta oli täynnä erilaisia keskusteluja niin minusta ja siitä mitä kaikkea aion tehdä kun työni klinikalla loppuvat ja myös vähän työasioista. 

Aina välillä klinikan pomo yllättää meidät kaikki ilmaisilla lounailla ja yhtenä viikkona söimme joka päivä lounasta, jonka pomo oli tarjonnut. Söimme thaimaalaista, pizzaa, kfc:tä ja paljon herkkuja. Aina välillä keskustelut ajautuvat ruokaan ja minulta kysytään, että olenko maistanut niitä ruokia joista he puhuvat. Jos en ole niin joku käy aina heti hakemassa niitä, että saan maistaa miltä ne maistuvat ja kaikki odottavat aina innolla, että tykkäänkö kyseisistä ruoista vai en. Tunnelma klinikalla ylipäätään on aina ihana ja en tiedäkään mitä teen kun pitää sieltä nyt perjantaina lähteä. ): Itku siinä varmaan tulee, mutta tiedän vielä palaavani tänne ja heti sen tehtyäni tulen kyllä vierailemaan näiden ihmisten luona. 

Kuva on ravintolan edestä. Siellä sattui olemaan samaan aikaan markkinat ja tulin onneksi
paikalle niin aikaisin, että kerkesin vielä kiertää ne läpi ennen kuin illallinen alkoi.

Välillä sitä vietetään iltapäivä koneella istuen ja
syöden leipää samalla, kun suunnittelen kaikkien
 kanssa paikkoja, joissa minun on pakko
 käydä ennen kotiin lähtöäni.

Välillä sitä tulee yllätetyksi jäätelöllä.(:

Hyvää Pääsiäistä täältä Australiasta ja toivottavasti tämä suuri postaus nyt korvaa sen, että en ole pitkään aikaan tänne mitään laittanut. Tällä viikolla tulee vielä yksi työ postaus ja sen jälkeen postaukset loppuvat koska työssäoppimisenikin loppuu.